Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Monday, October 16, 2017

Kalifornian Rannikkokierros osa 2 - Up the Californian Coast part 2


Määränpäässämme San Josessa meillä ei ollut tällä kertaa sohvasurffailun kautta hostia, vaan Ginan tädin ystäväpariskunta Kati ja Gabor, joka oli ystävällisesti tarjoutunut majoittamaan meidät niin moneksi yöksi kuin tarvetta oli. He antoivat meille myös paljon suosituksia matkan varrelta, missä pysähtyä ja mitä nähdä, joten tänä päivänä seurasimme heidän suosituksiaan.


Google sculpture garden


In our destination San Jose we didn’t have hosts through couchsurfing this time, but Gina’s aunt’s friends Kati and Gabor had kindly offered to accommodate us for as many nights as needed. They also gave us lots of recommendations as to what to see and do along the way, so we followed their recommendations during this day.

Bells like this mark the old "El Camino Real" along Californian coast


Ensimmäinen pysäkkimme oli viehättävä Paso Roblesin kaupunki, joka houkuttelee turisteja erityisesti viinialueensa takia. Näyttääkin siltä, että suurin osa turisteista tekee viininmaistelukierroksia - sen verran paljon näkyi kaupungin kaduilla porukkaa, joilla oli viinilasi kaulassa heti aamukymmeneltä. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa mihinkään pitkän kaavan viininmaisteluun ja sitä paitsi Ginan piti toki ajaa, joten kävimme vain yhdessä viinibaarissa ja maistelin sen verran, että sain tuliaisviinin valittua. Paso Robles vaikutti oikein söpöltä pieneltä kaupungilta kauniine arkkitehtuureineen. Sieltä matkamme jatkui kohti Moss Landing rannikkokylää, jossa halusimme käydä kuuluisassa Phil’s Fish Marketissa. Satamassa sijaitseva ravintola on selvästi supersuosittu, sillä jono ulottui pitkälle ulos asti ja saimme odottaa tilaamaan pääsyä lähes tunnin. Odotus oli kuitenkin sen arvoista, sillä sangen kohtuulliseen hintaan saimme todella hyvät annokset (Ginalle ostereita ja minulle täytettyä artisokkaa - tämä alue on kuulemma myös maailman artisokkakeskus!) ja näimme satamassa myös mahdottoman söpöjä hylkeitä. Pitkän ajomatkan viimeinen pysäkki oli Santa Cruz jossa halusimme käydä rannan boardwalkilla. Kuvittelin boardwalkin olevan puinen laiturintyylinen, jota pitkin kävellään rantaa pitkin, mutta kyseessä olikin ihan vain rantaa reunustava katu. Näkyi siellä paljon kalifornialaisen rantaleijonan kuvaukseen sopivia lihaksikkaita ja terveyttä uhkuvia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin, mutta mitään sen kummempaa näkemisen arvoista emme bonganneet. Päivä oli pitkä ja olimme tyytyväisiä, kun pääsimme viimein perille Katin ja Gaborin kauniiseen kotiin San Josen esikaupunkialueelle.





Santa Cruz Pier



Our first stop was the lovely town of Paso Robles, whose wines are of particular interest for tourists. It appears that the most of the tourists do wine tasting tours - the streets were full of groups with wine glasses hanging on their necks at ten o’clock in the morning. However, we didn’t have time for extended wine tasting tours and besides Gina had to drive, so we only visited one wine bar and I did enough tasting to choose a wine to bring to Kati and Gabor. Paso Robles seemed a really charming little town with beautiful architecture. We continued towards Moss Landing on the coast where we wanted to have lunch at the famous Phil’s Fishmarket. This harbour-based restaurant was clearly very popular as the queue went way out the door and we had to wait nearly an hour before we got to order. It was worth the wait, though, as we got beautiful portions of oysters for Gina and stuffed artichoke for me for rather reasonable price. Apparently this area is also the artichoke center of the world - a title they seem very proud of! We also saw extremely cute seals at the harbour. The last stop along the long drive was Santa Cruz where we wanted to visit the beach board walk. Of the name “board walk” I had imagined an actual wooden boardwalk, but apparently the name just refers to the street along the beach. Well, there were lots of very muscular and healthy-looking people fitting the description of a Californian beach lion (both men and women), but we didn’t really see anything else worth mentioning. It had been a long day and we were very happy to make it to the beautiful home of Kati and Gabor at the suburbs of San Jose!



Santa Cruz Beach

Sunnuntaina isäntämme halusivat esitellä meille San Josen ja Piilaakson aluetta. He veivät meidät San Juan de Bautistan kylään, jossa kävimme kylän missionissa (eli lähetyssaarnaajien perustamassa kirkossa), jossa oli juuri jumalanpalvelus meneillään. Palvelus oli espanjaksi ja ulkonäöstä päätellen koko seurakunta oli latinalaisamerikkalaisia, suurin osa varmaankin meksikolaisia. Kalifornian asukeista 38% on espanjankielisiä ja täällä sen näkee vahvasti. Sieltä ajoimme Stanfordin yliopistoon, joka on yksi maailman kuuluisimmista yliopistoista ja kampusalue oli pienen kaupungin kokoinen. Kävimme siellä taidemuseossa, kirkossa, puistossa ja kahvilassa emmekä kävellen nähneet läheskään koko kampusaluetta. Piilaaksossa on toki myös sellaisten firmojen kuin Googlen ja Applen pääkonttorit, joten kävimme myös vilkaisemassa niitä. Googlen pääkonttorin tienoilla pääsi tallustelemaan, näkemään mielestäni sangen omituisia android-”patsaita” sekä jopa ajelemaan Googlen polkupyörillä. Applen tienoille ei käveltykään kuin torppaan, siellä viimeistellään parhaillaan uutta pääkonttoria, josta tulee järjettömän valtava kompleksi. Vahdit on vastassa heti, kun asiattomat turistit kuten me yrittää ajaa sisään ja käännyttää saman tien pois. Oli mielenkiintoista kuitenkin käydä näkemässä edes vilaus moisesta mega-konttorista!

San Juan Bautista mission

Art Museum at Stanford campus




On Sunday our hosts wanted to show us around San Jose and in particular Silicon Valley area. They took us to the village of San Juan de Bautista where we visited the mission of the village (a church built by the Spanish missionaries) where there was a mass going on. The mass was held is Spanish and judging by their looks I would say all of the congregation were Latin American, mainly Mexicans. 38% of people who call California home are Spanish-speakers and here you could really see it clearly. Then we drove to one of the top universities in the world, Stanford University whose campus was the size of a small town. We visited the art museum, church, park and cafe and still didn’t see nearly the whole campus area by walking. Silicon Valley is of course the home to the headquarters of such companies as Google and Apple, so we also got a peak at those. You were able to walk around the Google headquarters, see the rather bizarre “sculpture garden” with Android statues and even ride around with Google bikes. Apple was a whole different matter though, as they are building their new insanely large mega complex of headquarters and the security guards are ready to turn away any unauthorized tourists like us trying to get a peak at it. However, it was pretty cool to see even a glimpse of it!

Stanford Campus

The chapel at Stanford Campus



Pari seuraavaa päivää omistimmekin yhdelle unelmakohteelleni: San Francisco!

The next couple of days we dedicated to one of my dream cities: San Francisco!

Wednesday, October 11, 2017

Kalifornian rannikkokierros osa 1 - Up the Californian Coast part 1

Vuokrasimme LA:sta auton alle ja lähdimme suunnitelmien mukaisesti ajamaan rannikkoa pitkin kohti San Franciscoa. Halusimme ajaa kuuluisaa Highway 1:a pitkin mahdollisimman paljon, mutta valitettavasti merkittävä osa tuota rannikkoreittiä (Big Surin tienoilla) oli suljettu maanvyörymän takia, joten suuren osan reittiä jouduimme ajamaan proosallisempaa moottoritietä pitkin. Pysähdyimme heti Malibussa vierailemaan Getty Villassa, joka on edesmenneen miljonääri J. Paul Gettyn taidekokoelman esittelypaikka. Los Angelesin kaupungissa on isompi Getty Center, jonne emme ehtineet, mutta tämä Villa oli ihan mielenkiintoinen pysähdyspaikka. Itse visiitti on ilmainen (se tulee varata etukäteen netissä täältä), mutta pysäköinti maksaa 15 USD per auto. 


At the Getty Villa


We rented a car from LA and started driving up the coast towards San Francisco as planned. We wanted to take the famous Highway 1 for as much of the route as possible, but unfortunately a significant portion of the coastal route was closed around Big Sur due to the landslide, so for much of the way we had to take the less romantic highway 101. We made our first stop in Malibu to visit Getty Villa, which exhibits of the art collection of the late millionaire J. Paul Getty. In the city of Los Angeles there is a bigger Getty Center exhibiting more of the collection but as we didn’t make it there, the Villa made a pleasant stop along the way. The visit is free (you need to pre-book the visit here) but the parking costs 15 USD per car. 



Californian Sea Lions


Malibun seudut olivat juuri sellaista kaunista rannikkoreittiä palmuineen ja sinisine merimaisemineen, mitä tältä reitiltä odotimmekin. Malibu oli kuitenkin liian lähellä Los Angelesia pysähdyspaikaksi ja halusimme vierailla “Amerikan Galapagos-saariksi” kutsutuilla Channel Islandsilla, joten sitä varten pysähdyimme kahdeksi yöksi Venturaan, josta laivat lähtevät. Saarille pääsee vain yhden firman laivoilla (Island Packers), joita ei mene joka päivä joka saarelle, joten retki kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Me suuntasimme mannerta lähimpänä olevalle Santa Cruzin saarelle, jonne laivalla kestää reilu tunti matkata. Heti satamassa veneen lähtöä odotellessamme bongasimme ensimmäiset merileijonat ja niitä näkyi matkan varrella monessakin kohtaa köllöttelemässä joko laitureilla tai puijuilla päivää paistattelemassa. Näimme myös delfiinejä matkan varrella. Santa Cruzin saari oli hyvin karu, itse asiassa se muistutti meitä Maltasta jylhine kallioineen ja upeine merinäköaloineen! Lähdimme satamasta pienelle patikkamatkalle kohti Potato Harbouria. Vaikka laiva oli yllättävän iso ja sieltä rantautui paljon porukkaa, olimme ylhäisessä yksinäisyydessämme heti muutaman minuutin kävelyn jälkeen. Maisemat olivat hienot ja bongasimme älyttömän söpön pikkuketun, erikoinen rotu joka elää vain näillä saarilla. Lintuja ja liskoja lukuunottamatta paljon muita eläimiä näillä saarilla ei asukaan, sen verran karua seutua tämä on. Vietimme mukavan päivän saarella ja laivan palatessa illalla satamaan päivä oli pulkassa. 




The area in and around Malibu was just the kind of beautiful sea side that we expected from this route with its palm trees and glimmering blue sea views. However Malibu is too close to LA to make it a sensible stop-over place and we wanted to visit the Channel Islands National Park, dubbed “Galapagos Islands of America” so we stayed two nights in Ventura, where the boats depart from. There is only one company offering boat trips to the islands (Island Packers) and there are limited trips, so it is a good idea to book online well in advance to ensure you get the trip you want. We headed to Santa Cruz, which is the closest to the mainland and only takes about an hour to get to. We saw the first sea lionsi rght away in the harbour, while waiting for the boat to leave,  and along the way we saw several more either swimming or sunbathing on piers or rocks. We were also lucky enough to see dolphins along the way. The island of Santa Cruz is very barren, in fact it reminded us of Malta with its dramatic cliffs and spectacular sea views! Once the boat arrived in the harbour, we headed out straight away to do a little hike towards Potato Harbour. Although the boat was surprisingly large and full of people, as soon as we had walked a few minutes we couldn't see another soul anywhere. The scenery was really spectacular and we also saw incredibly cute little fox, island fox that only lives on these islands. Apart from lizards and birds there is little other wildlife on these arid islands. We had a lovely day at the island and when the boat got back into the Ventura Harbour we were pretty much done for the day!



Island fox



Seuraavana päivänä matka jatkui kohti pohjoista. Pysähdyimme kahville ja lounaalle Santa Barbarassa, joka on hurmaava espanjalaistyylinen pikkukaupunki. Ihan kuin olisimme olleet Andaluciassa! Täällä on yksi kiinnostavista “missioneista”, joita löytyy niin monista Kalifornian kaupungeista - espanjalaisten lähestyssaarnaajien perustama luostari. Santa Barbaran hovioikeus on myös ehdottoman hurmaava rakennus espanjalaistyylisine laattoineen ja kellotornista avautuu hienot näkymät kaupungin yli. Nautimme täällä meksikolaisen lounaan ja jatkoimme haikein mielin matkaa - tässä kaupungissa oli niin paljon charmia, että olisi ollut mukava viettää täällä edes pari yötä. Tarkoituksenamme oli ollut viettää iltapäivästä aikaa rannalla Pismo Beachilla, mutta ilma ei suosinut meitä; oli niin mahdottoman tuulista, että rannalla tuli kylmä ja sitä paitsi hienonhieno hiekka lensi silmät ja suut täyteen. Kuljeskelimme vähän aikaa etsien suojaisempaa mestaa auringonpalvontaan tai jotain muuta mieleistä tekemistä tässä “tyypillisessä kalifornialaisessa rantakaupungissa”, mutta lopulta jouduimme luovuttamaan ja ajelimme majapaikkaamme San Luis Obispossa. Täältä löytyi edullinen majoituspaikka, muuta en kaupungista voikaan sanoa. Seuraavana päivänä matka jatkuu jälleen!

Santa Barbara Mission

Santa Barbara Courthouse


The following day our journey continued towards north. We stopped for lunch and coffee in Santa Barbara, which is an absolutely charming Spanish-style town. It was really as if we were in Andalucia! In Santa Barbara you find one of the interesting missions that dot the Californian coast line towns - monasteries founded by the Spanish missionaries. Also the court house of Santa Barbara is an amazing Spanish-style building with a lovely view from its bell tower over the town. We had a Mexican lunch and hit the road again with a little sadness - this seemed like such a lovely town, it would have been nice to stay the night or two. Our plan had been to get a little beach time in Pismo Beach but we were not lucky with the weather: it was so incredibly windy that it was too cold and the fine sand was blown into our eyes and mouth and every possible nook and cranny. We spent some time walking around, looking for a more sheltered place or at least something to do in this "quintessential Californian beach town", but after a while we had to give up and drive to our accommodation in San Luis Obispo. The motel was cheap, that is about all I can say about this town. The following day it is time to hit the road again!

Pismo beach
 

Tuesday, October 10, 2017

Pari päivää Enkelten Kaupungissa - A Couple of Days in the City of Angels

Saavuimme Los Angelesin LAX-kentälle aamukuudelta vietettyämme yön lennolla Anchoragesta. Kaikkien niiden pitkien junamatkojen jälkeen tämä kuuden tunnin lento ei tuntunut missään, se tuntui suorastaan lyhyeltä! Hostimme Steven ja Jebb asuivat pohjois-Hollywoodissa, jonne matka julkisilla kulkuneuvoilla kestää helposti 1,5 - 2 tuntia. Sen tiesimmekin jo etukäteen, että välimatkat Los Angelesissa ovat hirvittävän pitkät ja paikasta toiseen pääseminen voi kestää pienen ikuisuuden. Nappasimme suoraan terminaalista FlyAway-bussin Hollywood Boulevardille (8 USD per henkilö non-stop), josta jatkoimme matkaa metrolla ja lopulta pääsimme perille väsyneinä ja hikisinä. Onneksi Jebb ymmärsi reissaajien tarpeet ja pääsimme heti suihkuun ja ottamaan voimanokoset, ennen kuin lähdimme tutkailemaan kaupunkia. Olipa melkoinen ilmastonmuutos, kun yhtäkkiä pitikin kaivaa shortsit ja sandaalit rinkasta, kun viime aikoina oli tarvinnut lähinnä hupparia ja sadevehkeitä!


Even metro stops in Hollywood ooze cinematic magic!

We arrived at Los Angeles LAX airport at 6am after spending the night on a flight from Anchorage. After all those long train rides in Canada this six-hour flight didn't even feel long at all! Our hosts Steven and Jebb lived in North Hollywood and it takes about 1,5-2 hours getting there by public transport. We knew it in advance that the distances in LA are enormous and it takes an eternity to get from one point to another. We caught the FlyAway bus directly from the terminal to Hollywood Boulevard (8 USD per person non-stop) where we continued with the subway and finally arrived at the guys' place exhausted and sweaty. Luckily Jebb understood the needs of the travellers and we got to take a shower and a power nap before heading out to explore the city. What a change of climate it was for us, when all of a sudden we had to dig the shorts and the sandals out of the backpack instead of hoodies and rain gear!

Views over the city



Tapojemme vastaisesti meillä ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa LA:ta varten, koska meillä ei ollut oikein aikaa ottaa asioista selvää. Hollywoodissa pitää tietenkin pyöriä, käydä Walk of Famella ja nähdä se Hollywood-kyltti, mutta sen enempää emme olleet suunnitelleet. Walk of Famelle pääsi helposti metrolla, joten aloitimme sieltä Hollywood & Vine-pysäkiltä. Totta puhuen nämä osat Los Angelesia oli meille jotain pettymyksen ja järkytyksen välimaastosta. En ollut tajunnut etukäteen, että Walk of Fame on vain osa ihan tavallista katua, Hollywood Boulevardia, josta on ainakin joissain osissa hohto kaukana. Los Angelesissa on järkyttävä määrä kodittomia ihmisiä ja heitä näkee melkein joka puolella, mukaan lukien Walk of Famella. On aina ikävää nähdä selkeästi mielenterveysongelmaisia, addikteja tai muuten vain kadulle joutuneita onnettomia ja Pohjois-Amerikan kaupungeissa heitä näkee mielestäni ihan suhteettoman paljon. Oli aika irvokasta nähdä tähtiä näyttelijöiden nimillä koristettuna, edustaen kaikkea sitä epätodellista glamouria ja fantasiaa mitä leffateollisuus hehkuttaa, ja sitten sen tähden päällä makaava ihmisraunio omissa jätteissään ja ties missä kamoissa. Eipä siinä turistilla oikein mieli ylene. Highland Centerin tienoilla oli vähän siistimpää ja siellä saattoi bongailla niitä tähtiä vähän paremmalla mielellä, siellä tosin kaikki yrittivät myydä meille jotain opastettuja retkiä. Highland Centeristä saimme myös ensimmäiset hyvät näköalat siitä Hollywood-kyltistä.



Hanging out at the Highland Center


Against our usual modus operandi we didn't have any clear plans for LA as we hadn't had much time to plan in advance. Of course we wanted to see the Walk of Fame and the Hollywood sign but we didn't know much beyond that. It was easy to get to Walk of Fame by the subway, so that is where we started from. To be quite honest, this part of Los Angeles was something between a disappointment and a shock for us. I had not realized beforehand that Walk of Fame is just a part of a regular street, Hollywood Boulevard, which at least in some parts is far from glamourous. Los Angeles has a shockingly large population of homeless people and you can see them in most parts of the city, including the Walk of Fame. It is always terrible seeing people with obvious mental health issues, addicts and otherwise unfortunate people ending up on the streets and in the cities of North America you see that everywhere. It is just grotesque looking at a star with a name of an actress on it, representing all that unreal glamour and fantasy that the film industry stands for, and then this wreck of a human being lying on top of the star in their own filth and on god knows what drugs. This is hardly the image tourists have in mind when thinking of Hollywood. Around Highland Center the streets are less rough and checking out the stars is a more pleasant experience, although here everybody tried to sell us guided tours. From Highland Center we also got our first good view of the Hollywood sign.



Aikamme Hollywoodin tienoilla pyörittyämme päätimme suunnata downtownin tienoille, koska halusimme nähdä Walt Disney Music Hallin sekä lähettyvillä olevan Calle Olveran, Los Angelesin vanhimman kadun. Walt Disney Music Hall oli kyllä mielenkiintoinen ja hieno rakennus, hyvinkin näkemisen arvoinen. Sieltä oli melkoisen pitkä kävelymatka Calle Olveralle,  hurmaava pieni markkinakatu, jossa päätimme ottaa happy hour-oluet ja rentoutua päivän päätteeksi. Koko Pueblo de Los Angelesin alue oli kuin pikku-Meksiko ja miellyttävä hengailualue, vaikka täälläkin kävellessään piti välillä mennä ohi kodittomien telttakylien.


Walt Disney Music Hall


After spending some time in Hollywood we decided to head out to downtown as we wanted to check out Walt Disney Music Hall as well as the nearby Calle Olvera, the oldest street in Los Angeles. Walt Disney Music Hall is a really spectacular building that is well worth seeing. From there it was a longish walk to Calle Olvera, a charming little market street where we ended up enjoying a happy hour beer to relax after a long day. The whole Pueblo de Los Angeles area was like little Mexico and a pretty interesting area to hang out in, although also here you need to walk past the tent villages of homeless people in some parts.



Calle Olvera



Seuraavalle päivälle varasimme studiokierroksen Warner Bros-studiolle, jonka valitsimme lähinnä hinnan perusteella (62 USD per henkilö) ja koska Jebb saattoi heittää meidät sinne aamulla - Universal Studios olisi ollut ainoa, jonne pääsisi helposti julkisilla kulkuvälineillä, mutta se oli ihan hirvittävän kallis. Studiokierros kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen saattoi vielä kierrellä itsenäisesti, kaikkiaan visiittiin meni noin kolme tuntia. Kokemus oli ihan hauska, mutta olisi varmaan ollut mielenkiintoisempi isommille leffafaneille - oli paljon juttua kaikenmaailman Harry Pottereista, Wonderwomanista ja Batmanista, joita ei olla nähty ja useimmista TV-sarjoista ei oltu kuultukaan. Joka tapauksessa, kyllä kierros oli hintansa vertoinen, tuli vain tunne, että pitäisi varmaan katsoa enemmän telkkaria!


Gina with Batmobile


For the following day we booked a studio tour with Warner Bros studio, which we chose mainly due to the price (62 USD per person) and the fact that Jebb was able to give us a ride there in the morning - Universal Studios was the only one that would have been easily reached by public transport, but that was horrendously expensive. The studio tour lasted two hours, after which you could do a self-guided bit, so all in all the experience lasted about three hours. It was a fun experience, but probably it would have been more interesting for bigger movie fans than us - there was a lot of stuff about Harry Potters, Wonderwoman, Batman and other that sort of movies that we haven’t seen and most of the TV series they were talking about we hadn’t even heard of. Sure, the tour was good fun and worth its price, I just got the feeling we should probably watch more TV!

Gina with real Oscar


Warner Brosin studiolta ei ollutkaan sitten helppoa päästä taas ihmisten ilmoille - odotettuamme bussia iät ja ajat päädyimme lopulta kävelemään tunnin verran metropysäkille. On ihan totta, ettei Los Angelesissa julkinen liikenne pelaa ollenkaan niin hyvin, kuin mitä suurkaupungilta (ainakin Euroopassa!) odottaisi, mutta kyllä siellä turistina autottomanakin pärjää. Kärsivällisyyttä tosin tarvitaan! Matkasimme sitten kohti Griffiths Observatorya, jonka tienoilta on hyvät näköalat koko kaupungin yli. Tämä on myös hyvä paikka nähdä se Hollywood-kyltti vähän lähempää. Kyltin lähettyville voi myös patikoida, me emme tosin sitä tehneet, kun oli tullut käveltyä jo ihan tarpeeksi viime päivinä. Itse tähtitorniin on ilmainen pääsy ja siellä on ihan mielenkiintoisia näyttelyitä tähtitieteen saralta, me tosin keskityimme enemmänkin maisemien ihailuun. Sen enempää emme tällä kertaa ehtineet Los Angelesissa tehdäkään, mutta tulemme vielä palaamaan Kalifornian-turneen lopuksi eri osiin tätä valtavaa kaupunkia!

Griffith Observatory



It was no easy feat to get back into the city from the Warner Bros Studio - after waiting for an hour for a seemingly non-existent bus we ended up walking for an hour to the nearest metro station. It is true that the public transport in Los Angeles is nowhere near up to the standard you would expect from a big city (at least in Europe!), but it is just about possible to get around as a tourist without a car. It does take time and patience though! Our next destination was the Griffiths Observatory in Hollywood Hills, from where you have great views over the whole city.  This is also a great spot to see the Hollywood sign a bit closer up. There are also hiking trails to go up to the sign, we didn’t do that as we had been walking so much already. The observatory itself is free to visit and features interesting exhibits about the planets, however we concentrated more on the scenery. That was all we had time for on this short visit to Los Angeles, but we are still coming back for a few more days at the end of our California tour, so we get to see other parts of this humongous city!


Friday, October 6, 2017

Denalin Kansallispuisto - Denali National Park

Yövyimme risteilyn jälkeen pari yötä Anchoragessa sohvasurffailemassa mukavan pariskunnan Jonathanin ja Elenan luona, mutta ne olivat melko tapahtumaköyhiä päiviä. Vietimme päivät lähinnä valmistautuen seuraavaan osioon, eli Denalin kansallispuistoon. Otimme Anchoragesta auton alle ja ajoimme suunnitelmien mukaisesti Denalin kansallispuistoon noin neljän tunnin ajomatkan päässä. Majoitus on hinnoissaan kansallispuistossa, emmekä halunneet telttailla ensinnäkään kylmyyden ja sateisuuden, toisekseen karhujen takia. Olimme onneksi ajoissa liikkeellä ja löysimme kohtuuhintaisen mökin (Grizzly Bear Resort) kolmeksi yöksi, hinta 83 USD per yö. Mökki oli erittäin pieni eikä siellä ollut sähkön ja lämmityksen lisäksi mitään tykötarpeita, kuten jääkaappia tai mitään ruoanlaittomahdollisuutta. Olipa ainakin lämmin paikka, missä nukkua turvassa mesikämmeniltä!
A moose at our hosts' yard in Anchorage

Our home for three nights in Denali

After the cruise we spent a couple of nights in Anchorage couchsurfing at a lovely couple, Jonathan and Elena. These days were not so eventful as we were just preparing for our trip to the Denali National Park. We got a rental car and drove up to Denali about four hours’ drive away. The accommodation in the national park is pricey and we didn’t want to camp, as it is first of all cold and there is always a chance of rain, secondly there are bears. Luckily we had booked well in time a reasonably priced cabin (Grizzly Bear Resort) for three nights at the rate of 83 USD per night. It was an extremely small and basic cabin without a fridge or any cooking facilities but at least it had electricity and heating, so we had a warm place to sleep in safe from bears!
Mount Denali


Olimme Denalissa ihan sesongin viimeisinä päivinä, koska syksy painoi päälle. Tämä oli itse asiassa tosi hyvä aika vierailla, sillä ruskan kauniit värit maalasivat metsän upeaksi eikä kuitenkaan ollut vielä liian kylmä. Meillä kävi niin mahtava tuuri, ettei satanut oikeastaan ollenkaan Denalissa ollessamme. Kauniin kirkkaat päivät takasivat meille loistavat näköalat itse Denalin vuoresta (tunnettiin ennen nimellä Mt. McKinley) eli Pohjois-Amerikan korkeimmasta vuorenhuipusta. Sanotaan, että vain noin 30% vierailijoista näkee itse vuoren, koska se on yleensä sumun peitossa, joten olimme todella onnekkaita!


A moose hiding in the foliage

We were in Denali on the very last days of the season as the autumn was upon us. In fact, this was a great time to visit as the beautiful autumn colours painted the forests with the brilliant oranges and yellows, however it wasn’t very cold yet. We were really lucky, as it practically didn’t rain at all during our time in Denali. The gorgeous clear days provided us spectacular views of the Mount Denali itself (previously known as Mt. McKinley), the highest peak in North America. They say only about 30% of the visitors to the national park get to see the mountain itself as it is usually shrouded in fog, so we were really in luck!


Ptarmigans lined up

Kansallispuistossa ei saa ajaa omia ajoneuvojaan tietyn pisteen jälkeen, vaan kaikkien vierailijoiden on mentävä syvemmälle tähän valtavaan puistoon bussilla. Vierailija voi valita muutamasta vaihtoehdosta mieleisensä reitin, mitä pitempi bussimatka, sen korkeampi hinta. Yksi suosittu vaihtoehto on mennä Eielson Visitor Centreen noin neljän tunnin bussimatkan päähän hintaan 34 USD per henkilö. Me valitsimme vähän lyhyemmän bussissa istumisajan ja menimme Toklat-joelle parin tunnin bussimatkan päähän hintaan 26.50 USD per henkilö. Bussimatkan varrella näkee yleensä paljon eläimiä ja mekin onnistuimme näkemään karhun, suden, hirven sekä paljon lintuja. Oli hienoa nähdä karhu bussin ikkunasta, sen lähempää en halunnut karhua nähdäkään! Susia ei kuulemma usein nähdä näillä reissuilla, tälläkin kertaa se jolkotteli tien viertä pitkin vain hetken ajan bussin edessä, ennen kuin hyökkäsi taas metsän siimekseen. Kummoista kuvaa hukasta siis emme saaneet, mutta nähtiinpä se kuitenkin! Halutessaan voi jäädä bussista sinne patikoimaan omin päin ja hypätä sitten minkä tahansa takaisin menevän bussin kyytiin. Mekin harkitsimme tätä vaihtoehtoa, mutta emme halunneet patikoida kahdestaan karhujen takia. Suunnittelimme lyöttäytyvämme joidenkin muiden patikoijien mukaan (suositus on patikoida vähintään neljän hengen ryhmissä), mutta kun kukaan muu ei jäänyt bussista pois, luovuimme siitä ajatuksesta. Kävimme kuitenkin paluumatkalla pienen kiekan Savage Riverin ympärillä, siellä kun oli paljon muitakin ihmisiä eikä pelottanut niin paljoa.

Grizzly bear in Denali

The best picture we could get of the wolf

In the national park you cannot drive your private vehicle after a certain point, but all visitors must take a bus to get deeper into this vast park. You can choose from a few available options which route you wish to take, the longer the journey, the higher the price. One of the most popular options takes you four hours into the park to Eilelson Visitor Centre at the price of 34 USD per person. We chose a bit shorter route with about 3 hours into the park to the Toklat river at the price of 26.50 USD per person. Usually visitors get to see lots of wildlife during the bus ride and we also saw a grizzly bear, a wolf, sheep, a moose and lots of birds. It was amazing to see the bear from the window of the bus, that’s as close to a bear I wanted to get! Apparently it is not very common to see wolves on these trips so that was lucky for us. The wolf disappeared back into the cover of the forest very quickly though, so we didn’t get much of a picture, but at least we got to see it! The idea of the buses is that if so desired, you can get off, hike around independently and catch any bus going back. That was also what we wanted to do, but we didn’t feel safe hiking just the two of us because of the bears (the recommendation is to hike in groups of four or more). We were hoping to join some other hikers, but as nobody else from the bus wanted to go hiking, we gave up on that idea and just rode the bus back. We did get off at an area called Savage River close to the national park exit, where there were lots of other hikers and we felt safe enough to do a little hike in beautiful surroundings.
A park shuttle bus


At Savage River

Kiertelimme visitor centerin ympärillä olevia lyhyitä patikkareittejä parinakin päivänä, ne tuntuivat suhteellisen turvallisilta, koska ympärillä oli yleensä muitakin ihmisiä. Vaikka mielestäni amerikkalaisilla on tapana aina liioitella kaikkia mahdollisia uhkia ja vaaroja, tuli silti väkisinkin pupu pöksyyn kun koko ajan toitotettiin joka paikassa miten välttää karhuja, mitä tehdä jos kohtaa karhun ja mitä tehdä jos karhu hyökkää päälle. Hostimme Jonathan oli lainannut meille kaasukanisterit (bear spray), jonka on tarkoitus karkottaa päällekarkaava karhu. En kuitenkaan ollenkaan luottanut kykyymme käyttää sitä oikealla tavalla tosipaikan tullen, joten pyrimme välttämään karhun kohtaamista parhaamme mukaan - pidimme koko ajan jotain meteliä kävellessämme, jos ei muuta keksinyt niin lauleskelin Aikuista naista (jonka luulisi kyllä pitävän minkä tahansa otuksen kaukana) emmekä onneksi törmänneet yhteenkään karhuun patikkareissuillamme.

Apart from that we did several short hikes around the visitor centre of Denali, they felt reasonably safe as there were usually lots of other people around. Although I feel the Americans tend to exaggerate all the possible dangers and threats, I couldn’t help but worry a little bit about the bears when you are constantly being told what to do to avoid bears, what to do if you do see a bear, what to do if a bear attacks you... Our host Jonathan had lent us bear spray canisters that are supposed to deter a bear while it’s attacking you, but I had little faith in our ability to use them correctly if the time ever came. So I figured the best line of defense is trying to avoid bears at any cost and we concentrated on making lots of noise while walking. If I couldn’t think of anything else, I resorted to singing which should keep any creature in their right minds well away and luckily it worked - we didn’t stumble upon any bears while hiking in Denali.
Yhtenä päivänä kävimme ATV-ajelulla (käsittääkseni suomeksi nimi on mönkijä) Denali ATV Adventures-firman kautta hintaan 175 USD meiltä kahdelta. Minähän en toki halunnut ajaa, minkä tahansa vehkeen ajaminen kun on pahimpien painajaisieni joukossa, mutta vaimo ajoi mielellään ja oli kyllä todella hauska reissu. Retken pituus oli pari tuntia, josta varsinaista ajoaikaa oli reilu tunti. Ryhmä oli melko iso, mutta ei se menoa haitannut ja ajoimme läpi ihan mahtavien maisemien. Mentiin ihan mahdotonta maastoa myöten ja adrenaliini virtasi! Matkan varrella oli muutama pysäkki kuvien ottamista varten.
Gina with the ATV

One day we did an ATV tour  with Denali ATV Adventures at the price of 175 USD for the two of us. Needless to say I had no desire to drive one - driving anything is my worst nightmare - but wifie wanted to do it and it was lots of fun. The tour took about two hours, of which maybe about one hour was actual driving. The group was fairly big but that was no problem. We drove through incredibly beautiful scenery on tough terrain, which really got the adrenaline going! There were a few stops for taking pictures as well in the particularly scenic places.
Oli hyvä viettää kolme yötä Denalissa, siellä riitti tekemistä ihan mukavasti. Seuraavaksi meillä olikin edessä melkoinen maisemanvaihdos, lensimme nimittäin Anchoragesta aurinkoiseen Kaliforniaan, Los Angelesiin!
It was good to spend three nights in Denali, we had enough to do for this time. Next we had quite the change of scenery ahead of us, as we were due to fly from Anchorage to sunny California, Los Angeles!