Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Friday, August 18, 2017

Hurmaava Quebec City - Charming Quebec City

Historiallinen Quebec City uhkuu ranskalaista charmia. Odotimme innolla tutustumista tähän Pohjois-Amerikan eurooppalaisimmaksi kaupungiksi mainittuun paikkaan! Hostimme Daniel, noin kuusikymppinen herrasmies, tuli sovitusti noutamaan meitä juna-asemalta kello 6 tienoilla aamulla. Junamatkamme oli kestänyt 19 tuntia ja vaikka istuimet olivat kohtuullisen mukavat ja tilavat, matka painoi silti luissa. Kovasti tarpeeseen tulleen suihkun ja nokosten jälkeen lähdimme Danielin kanssa tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Pientä hankaluutta matkaan toi se, ettemme me puhu ollenkaan ranskaa eikä Daniel puhunut paljon englantia, joten kommunikaatiomme oli hieman heikolla tolalla. Hyvin kuitenkin pärjättiin! Kiertelimme isoa Plains of Abraham-puistoa, käväisimme pikaisesti Citadel-linnoituksessa (”kunnon” visiitti opastettuine kierroksineen maksaisi 16 CAD per henkilö, mutta sisällä saa käydä vilkaisessa ihan ilmaiseksi), ja ihailimme maailman valokuvatuinta hotellia Chateau Frontenacia monesta eri kulmasta. Vanha kaupunki oli hyvin vilkas ja eläväinen paikka kauniina aurinkoisena lauantaipäivänä ja etenkin Petit Champlainin shoppailualue kuhisi turisteja. Tuli siinä käveltyä ainakin 10 kilometriä, jonka jälkeen olikin mukava rentoutua Danielin terassilla viinilasillisten ja ranskan-englanninsekaisen keskustelun merkeissä.
With the guard at Citadel

Chateau Frontenac in the background

Historical Quebec City oozes French charm. We were really looking forward to getting to know this city known as the most European city of North America! Our host Daniel, a 60-something gentleman, waited for us at the train station at 6am as agreed. Our train journey had taken 19 hours and although the seats were fairly comfortable, we were still feeling the strain of the night on the train. After a much-needed shower and a nap we were ready to explore the old town with Daniel. A minor complication was that we don’t speak any French and Daniel does not speak much English, so our communication was a bit sketchy at times. We got along famously though! We walked around the huge Plains of Abraham, peaked inside the Citadel (a proper visit with a guided tour would have cost 16 CAD per person but you can have a quick look for free) and admired the most photographed hotel in the world, Chateau Frontenac from many different angles. The old town was a very busy and lively place on a beautiful sunny Saturday and especially the shopping street Petit Champlain was teeming with tourists. We must have walked at least ten kilometres, after which it was good to relax on Daniel’s terrace with a glass of wine and mixed French-English conversation.

Petit Champlain in the old Quebec

Sunnuntaille Daniel olikin suunnitellut meille kunnon maakuntareissun Charlevoix’n alueella. Pysähdyimme ensin Montmarencyn putouksilla (sisäänpääsymaksu 12 CAD per auto). Montmorencyn putoukset ovat Niagaran putouksia 30 metriä korkeampi, vaikkakin Niagaran putoukset ovat toki paljon isommat leveyssuunnassa. Putousten viereen rakennettuja rappusia (400 porrasta) pitkin voi kiivetä huipulle asti ja kävellä putouksen yli rakennettua riippusiltaa pitkin. Tarjolla olisi ollut myös zipliningia ja via ferrataa, mutta me tyydyimme tallustelemaan ympäriinsä. Sieltä matka jatkui lähes 200 kilometrin päähän Tadoussauciin, pysähdellen välillä pariin kertaan ottamaan kuvia hienoista näköaloista ja söpöistä pikkukylistä. Nautimme matkalla picnic-lounaan, joka piti tosin syödä nopeasti, kun alkoi tihkuttaa sadetta. Tadeussac on viehättävä pikkukylä, jonne tulee kesäisin paljon turisteja bongailemaan maitovalaita. Sieltä voi myös halutessaan mennä veneretkelle valaita etsimään (alkaen 65 CAD per hlö), mutta meille kävi mahtava tuuri, sillä näimme valaita ilmaiselta lautalta! Niistä on toki vaikea ottaa kovin vaikuttavia kuvia, sillä nuo valkoiset jättiläiset käyvät vain pikaisesti pinnan tuntumassa, ennen kuin katoavat taas syvempiin vesiin. Näimme joka tapauksessa ainakin pari valasta useampaan kertaan ja se oli ehdottomasti päivän huippuhetki!


At the Montmorency Falls

For Sunday Daniel had planned a big day for us in the Charlevoix region. We started at the Montmorency Falls (entrance fee 12 CAD per car). Montmorency Falls are actually 30 metres taller than the Niagara Falls, although Niagara Falls are of course a lot wider. You can climb all the way up along the stairs next to the falls (400 steps!) and walk along the suspension bridge across the falls. There would also be zip-lining and via ferrata available but we were happy to just walk around this amazing place. From there we continued another 200 kilometres to a small town called Tadoussac. We did stop a few times along the way to take pictures of lovely scenery and cute little villages. Daniel had also prepared a picnic lunch for us, which we had to eat quickly though as the rain just started to drizzle down! Tadoussac is a nice little town that tourists flock to in the summer time with hopes of seeing beluga whales. You can do a boat trip to see the whales (from 65 CAD per person) but we got super-lucky and saw them on the way to the town, on the free ferry! Sure, it is hard to take very impressive pictures of them as they just quickly pop to the surface before disappearing into the depths again but in any case we saw them and that made us so happy!
Yes, that's a whale!


Seuraavana päivänä vaihdoimme sovitusti hostia ja muutimme Stephanien luo vielä kahdeksi yöksi. Stephanie oli oikein herttainen vegaanityttö, jonka pieni Kiwi-niminen papukaija sulatti sydämemme! Vietimme vielä pari päivää hengaillen lähinnä vanhan kaupungin ja vanhan sataman alueella, ennen kuin nostimme kytkintä ja suuntasimme Quebecin provinssin suurimpaan kaupunkiin, kosmopoliittiin Montrealiin.
The next day we moved to our other host as agreed and stayed another couple of days with Stephanie. Stephanie was a lovely vegan girl, whose cute little parrot called Kiwi just melted our hearts! We spent a couple of more relaxed days hanging out in downtown and old harbour area before heading to the biggest city in Quebec province, the cosmopolitan Montreal.

Monday, August 14, 2017

Lunneja Cape Bretonissa - Puffins in Cape Breton

Cabot Trail-reitin kaikkein kuvauksellisimmat osat olivat vielä edessä päin. Lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti White Pointia, joka oli majatalomme emännän mukaan koko saaren kaunein kohta. Siellä kiertämisen hyvä puoli oli myös se, että tällä reitillä vältyimme osalta tietöistä, joita tehtiin siellä täällä koko Cabot Trailin pituudella. En tiedä, oliko meidät jo hemmoteltu ihan piloille mahtavilla näköaloilla, mutta ei White Point mielestäni ollut sen henkeäsalpaavampi kuin monet muut siihen asti näkemämme paikat reitin varrella. Ehkä asiaan vaikutti myös navakka tuuli ja pilvisen harmaa taivas. White Pointin jälkeen pysähdyimme kiertämään noin tunnin verran Black Brook Beach-nimistä patikkareittiä, joka oli hyvin viehättävä paikka uniikkeine havupuineen ja kivisine rantoineen.
White Point


Black Brook Beach hiking trail


The most picturesque parts of the Cabot Trail were still ahead of us. We started the drive bright and early towards White Point, which according to the lady running the guest house was the most beautiful part of the whole island. By taking the scenic route we also managed to avoid some of the ongoing road works that were taking place on the main road. Maybe we were already completely spoilt by incredible views, but I must say I didn't find White Point any more spectacular than many other places we had seen along the Cabot Trail. Possibly the grey cloudy sky and the strong wind did not do the place justice. After White Point we stopped to do a very pleasant hike at Black Brook Beach Hiking Trail with its unique pine trees and pebbly beaches.





Päivän kohokohta oli veneretki Bird Islands-saarille, joilla pesii nimensä mukaisesti satoja lintuja. Bird Island Boat Tours, Big Bras d'orissa sijaitseva perhefirma, järjestää kolme veneretkeä päivässä (45 CAD per hlö + verot) ja kannattaa varata etukäteen - me ilmestyimme paikalle ilman varausta ja haluamamme reissu oli jo täynnä. Näin ollen jouduimme odottelemaan reilut 4 tuntia seuraavaa retkeä, mutta se oli sen arvoista. Toivoimme erityisesti näkevämme enemmän lunneja, joita Islannissa näimme vain vilaukselta ja retki onnistui ihan yli odotusten. Lunneja oli kirjaimellisesti satoja, näimme niitä joka puolella niin maalla, meressä kuin ilmassakin. Myös mahdottoman pullukoita harmaahylkeitä näkyi sekä meressä uimassa että kallioilla lekottelemassa. Oli siellä toki muitakin lintuja vaikka millä mitalla, mutta meille lunnit ja hylkeet olivat se pääasia.



The highlight of the day was a boat tour to Bird Islands, which is the nesting place for hundreds of birds (as the name would suggest). A family-owned business in Big Bras d'or, Bird Island Boat Tours , do three tours a day (45 CAD per person plus tax) but it is best to book ahead - we showed up without a reservation and the boat was already full for the tour we wanted to do. We ended up waiting a good four hours for the next one but it was totally worth the wait. Our priority was to see puffins, which we had only managed to catch of glimpse of in Iceland, and oh boy did we see them! There were literally hundreds of puffins all around us, sitting on land, flying in the air and swimming in the sea. There were also lots of incredibly cute plump grey seals both swimming and sun-bathing on the rocks. Sure, there were lots of other birds as well, but for us the puffins and the seals were the main point. 




Cape Breton oli kerrassaan mahtava paikka, jossa voisi viettää paljon kauemmankin kuin neljä päivää. Meidän oli kuitenkin aika jatkaa matkaa ja hypätä junan kyytiin ensimmäistä kertaa Kanadassa - kohteena hurmaava ranskankielinen Quebec City!

Cape Breton Island is an absolutely lovely place and you could spend a lot longer time here than the four days we had time for. However it was time for us to get on the train for the first time in Canada - first stop, charmingly French Quebec City!




Patikointia Cape Bretonissa - Hiking in Cape Breton


Muutaman päivän hengailun Halifaxissa jälkeen oli aika suunnata luonnon rauhaan, joten nappasimme auton alle ja lähdimme ajamaan kohti Cape Bretonin saarta. Saari on kuuluisa etenkin Cabot Trailista, joka lasketaan maailman kauneimpien ajoreittien joukkoon. Halusimme ajaa koko Cabot Trailin läpi kaikessa rauhassa neljän päivän aikana pysähtyen monta kertaa patikoimaan eri reittejä. Yövyimme ensimmäisen ja viimeisen yön Whycocomaghissa Bras d'or-järven rannalla ja kaksi yötä keskellä Cabot Trailia Pleasant Bayssa. Tämä suunnitelma toimi hyvin, koska ajomatkat eivät tulleet sietämättömän pitkiksi ja ehdimme nähdä paljon. Bear on the Lake Guest House oli ihana majatalo upeine järvimaisemineen. Muutaman minuutin ajomatkan päässä oli Provincial Park, jossa kävimme kiertämässä lyhyen (reilu 3 km) mutta jyrkkine mäkineen kuumana päivänä kohtuullisen vaativan Salt Mountain Trailin. Patikointi palkittiin uskomattoman kauniilla näköaloilla loputtomien havumetsien ja valtaisan järven yli.


Bras d'or Lake

After a couple of days in Halifax it was time to head out to the nature, so we rented a car and started our drive towards the island of Cape Breton. The island is famous for Cabot Trail, often mentioned as one of the most beautiful drives in the world. We wanted to take our time driving through it during four days, stopping for different hikes. We spent the first and the last night in Whycocomagh by the lake Bras d'or and two nights in the middle of the Cabot Trail in Pleasant Bay. This plan worked out well because this way the driving distances did not get overwhelmingly long and we got to see a lot. We stayed at the lovely Bear on the Lake guest house with its spectacular lake views. The Provincial Park was just a few minutes' drive away and we did the short (about 3 kilometres) but steep and, on a hot day, rather demanding Salt Mountain Trail. We were rewarded with incredible views over the endless pine forests and enormous lake. 

Seuraavana päivänä ajelimme pitkin kuvauksellista rannikkoreittiä kohti itse kansallispuistoa. Rannikolla on paljon pienenpieniä kyliä, joista ei välttämättä löytynyt edes kyläkauppaa, ravintolasta tai viinakaupasta puhumattakaan. Eri kylät asutettiin aikoinaan eri maista tulleiden siirtolaisten toimesta, joten aksentit muuttuvat kylästä toiseen - jossain kylässä puhutaan englantia irkkuaksentilla, toisessa ranskaa, saatetaanpa jossain kylässä vielä puhua gaelin  kieltäkin. Onneksi pysähdyimme ranskankielisessä Cheticampin kylässä lounaalle ja bongasimme sieltä myös viinakaupan, josta ostimme kunnon pakkauksen olutta mukaan!
The following day we took the scenic coastal road towards the National Park itself. Along the coast there are lots of tiny little villages, some which didn't even have a grocery store, let alone a restaurant or a liquor store. What is interesting about the villages is that as they were originally populated by immigrants from different countries, the accents and dialect vary from one village to another. In some villages they speak English with an Irish accent, in others they speak French, in some parts even Gaelic is still spoken. Luckily we stopped for lunch at the French-speaking village of Cheticamp where we also spotted a liquor store and stocked up on beer!
Church in Mabou


Driving in Cabot Trail

Cape Bretonin kansallispuiston ehkä kuuluisin patikointireitti on Skyline Trail, joka oli kätevästi matkan varrella. Kyseessä on hyvin helppo reitti, jossa ei ole ollenkaan mäkiä, mutta se on kohtuullisen pitkä - joko 7,2 kilometriä edestakaisin käveltynä tai halutessaan voi tehdä pitemmän kiekan, jolloin pituudeksi tulee 9,4 kilometriä. Me päätimme tehdä pidemmän kiekan ja se olikin loistava päätös. Alkumatkasta polulla oli melko paljon porukkaa, mutta ei se meitä haitannut. Näköalat olivat ihan omaa luokkaansa! Kääntyessämme pidemmälle reitille väki  väheni huomattavasti ja aloimme jopa hieman jännittää, että mitä jos sieltä tallustelee karhu vastaan. Ei tullut karhua, mutta kylläkin hirviemo vasoineen! Oli henkeäsalpaavan hieno hetki nähdä tuo uljas eläin kaikessa rauhassa syömässä, pitämättä meitä näköjään minkäänlaisena uhkana. Tuli ihan kyyneleet silmiin sitä katsellessa. 




The most famous hiking route in Cape Breton National Park is the Skyline Trail which is conveniently located along the way. This is an easy hike without any elevation but it is relatively long - either 7,2 kilometres if you come back on the same trail or, if you want, you can do a longer loop of 9,4 kilometres. We decided to go for the loop and it was a great decision. In the beginning of the trail it was a little crowded, but that did not bother us. The views were absolutely amazing nevertheless! However, when turning to do the longer loop, the crowds dispersed and we actually started to get a little nervous in case a bear came along. Well, we didn't see a bear, but we did see a moose cow with her calf! It was just breath-taking to see that amazing animal so close by, eating away without apparently considering us any sort of a threat to her or her calf. I got tears in my eyes, it was so moving. 


Pleasant Bayssa majaillessamme halusimme välttää liiallista ajamista, joten  pysyttelimme kylän tienoilla kierrellen lyhyempiä patikkareittejä nauttien luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Vietimme aikaa myös hostellin lähellä olevalla rannalla - vaikka Atlantin vedet eivät ihan uimaan houkutelleetkaan, oli ihanan rentouttavaa istua mukavilla puisilla nojatuoleilla (näitä Adirondack-tuoleja näkee Kanadassa joka talon pihalla tai terassilla, myös rannalle niitä oli joku tuonut oletettavasti yleiseen käyttöön) kuunnellen aaltojen lipatusta. 
Seuraavassa postauksessa lisää Cape Bretonin huippuhetkiä!
While staying in Pleasant Bay we wanted to avoid driving too much so we stayed close to the village, doing several shorter hikes, enjoying the peace and quiet. We also spent some time on the pebbly beach close to the hostel. Although the Atlantic waters were not inviting enough for a swim, it was lovely and relaxing to chill on the comfy armchairs (you can see these Adirondack chairs on the yards or terraces of every house in Canada and some kind soul had brought them to the beach for common use) listening to the waves. 
Stay tuned for more Cape Breton highlights in the next post!

Tuesday, August 8, 2017

Saapuminen Kanadaan - Halifax, Nova Scotia

Lento Keflavikiltä Halifaxiin, Nova Scotiaan oli suhteellisen lyhyt (4,5 tuntia) eikä kolmen tunnin aikaerokaan tuottanut ongelmia. Tämä oli siis helppo siirtymä Pohjois-Amerikkaan. Sohvasurffaushostimme (jos et tunne sohvasurffauksen ideaa, tsekkaa postini aiheesta täältä) Ellen oli meitä sovitusti vastassa lentokentällä ja ajoimme hänen mukavaan taloonsa esikaupunkialueelle. Koska oli jo ilta, pääsimme piakkoin nukkumaan ja saman tien kiinni paikalliseen rytmiin.

Our flight from Keflavik to Halifax, Nova Scotia was relatively short at 4,5 hours and the time difference was only three hours, so that was an easy transition into North America. Our couchsurfing host (if you are not familiar with couchsurfing, check out my post on the topic here) Ellen met us at the airport as agreed and drove us to her lovely house in the suburbs. As it was the evening already, we got to go to bed pretty soon and got into the local rhythm.

Welcome to Canada!

Halifax Public Gardens

Meillä ei ollut Halifaxia varten mitään sen kummempia suunnitelmia, halusimme lähinnä hoitaa pari käytännön asiaa alta pois ja hengailla pari päivää Ellenin kanssa pysytellen vaihteeksi aloillamme. Kiertelimme kuitenkin kaupunkia rennolla otteella. Public Gardens on miellyttävä puisto, jonka lähellä on Citadel Hill - satuimme sisään tietämättä, että kyseessä on itse asiassa Kanadan suosituin historiallinen nähtävyys. Tähdenmuotoinen kukkulan huipulle rakennettu linnoitus toimi itse asiassa niin tehokkaana puolustuskeinona mahdollisia hyökkääjiä vastaan, ettei kukaan edes uskaltanut yrittää. Pääsy Citadeliin oli ilmainen ja paikalla oli 1700-luvun sotilasasuihin pukeutunutta henkilökuntaa, jotka esittelivät aikakauden aseita, silloisten sotilaiden elämää jne. Kukkulalta aukesi kivat näköalat kaupungin ylle.

Citadel of Halifax

We had no great plans for Halifax, we mainly just wanted to sort out a couple of practical matters and enjoy a couple of chilled days with Ellen staying put. We did get around the town somewhat, however. The Public Gardens is a pleasant park which is close to Citadel Hill. We wandered in randomly without even knowing that this is the most popular historical sight in Canada. The star-shaped fortress built on top of a hill proved to be such a great defence against potential enemies that nobody ever even dared to attempt an attack. The entrance to Citadel was free and the staff is dressed in costumes of 18th century. They make presentations about the life in the barracks, the weapons of the time period etc. You get a nice view over the city on top of the hill.

Myös satama-alue oli kiva paikka hengailla, jossa voi halutessaan osallistua veneretkille, vuokrata kajakkeja tai vain syödä ja juoda mitä lystää. Lähettyvillä oleva Farmer’s Market on viikonloppuisin mielenkiintoinen paikka esim. lähiruoan ostamista varten. Halifaxin kuuluisimmat nähtävyydet liittyvät Titanicin ja ne jäivät meiltä valitettavasti tällä kertaa näkemättä: Maritime Museum sekä Fairview Lawnin hautausmaa, jonne on haudattu paljon Titanicin uppoamisessa kuolleita ihmisiä.
Kaupungissa oli hyvät vibat ja Ellenin luona oli kiva hengailla, joten siellä olisi voinut pysytellä vaikka vähän kauemminkin. Meitä kutsuivat kuitenkin luonnonnähtävyydet mahtavassa Cape Bretonin kansallispuistossa!
Chilling at the Waterfront


The Harbour/Waterfront area was a pleasant place to hang out, where you could take a boat trip, rent kayaks or just eat and drink whatever you fancy. The nearby Farmer’s Market makes an interesting visit on the weekends. The most famous sights of Halifax have to do with Titanic and we didn’t get around seeing them this time: The Maritime Museum and the Fairview Lawn cemetery where many of the Titanic fatalities are buried.
The city had nice vibes and we enjoyed our stay with Ellen, so we could have stayed a couple of more days. However the nature of Cape Breton National Park was calling us so it was time to hit the road!

Monday, August 7, 2017

Viimepuserrus Islannissa - The Final Days in Iceland



Monet Islannin kuuluisimmista kohteista sijaitsevat suhteellisen lähellä Reykjavikiä, joten oli helppo mahduttaa Kultainen Kierros sekä Sininen Laguuni viimeisille päivillemme ennen lentoa Kanadaan. Ensimmäinen kohteemme oli Gulfoss eli Kultainen vesiputous. Vaikka olimme jo nähneet vesiputouksia vaikka millä mitalla, niissä on kaikissa oma viehätyksensä. Gulfoss oli massiivisin näkemämme putous, jossa oli itse asiassa kaksi putousta ja leveyttä vaikka muille jakaa, joten se oli todella vaikuttava näky.


Gullfoss


Many of the most famous sights on Iceland are relatively close to Reykjavik so it was easy to do the Golden Circle and the Blue Lagoon on our last days before heading off to Canada. Our first stop was Gulfoss, the Golden water fall. Although we had already seen so many water falls in Iceland, each one of them has a certain charm that sets it apart. Gulfoss was the most massive one we had seen, it actually consists of two separate falls and streches very wide so it was a really impressive sight.


Gulfossilta lyhyen ajomatkan päässä oli Geysirin kuumat lähteet, jonka näkemistä odotimme innolla. Kyseessä on erittäin aktiivinen geoterminen alue, jonka alkuperäisen ilmaan suihkuavan kuuman lähteen mukaan koko ilmiö on saanut nimensä. Alkuperäinen Geysir ei ole suihkunnut ilmoille vuosisataan, mutta lähettyvillä oleva Strukkur purskahtaa ilmoille muutaman minuutin välein. Oli jollain tapaa koominen näky, kun turistilauma seisoi kamerat tanassa lähteen ympärillä odottamassa sitä muutaman sekunnin purskahdusta - toki teimme näin itsekin. Olihan se älytön pulpahdus! Strokkurin lisäksi alueella on lukuisia kiehuvan kuumia lähteitä, epätodellisen sinisinä hohtavia lampia sekä “venttiileitä”, joista nousi jatkuvalla syötöllä kuumaa höyryä. Kaiken kaikkiaan ihmeellinen paikka.


Strukkur 

A short drive from Gulfoss you can find Geysir Hot Spring Area which we were really looking forward to. This is an extremely active geothermal area which had the original hot spring bursting out of the ground that the whole phenomenon was named after. While the original Geysir has not bursted out for ages, close to it there is Strukkur which does burst every few minutes. It was a comical sight with all the tourists standing around the spring toting cameras, waiting for those couple of seconds when it bursts out. Sure, of course we did the exact same thing! The sudden burst of the steaming hot water is an amazing sight. Apart from Strokkur there are several bubbling hot springs, surreally bright blue ponds and “vents” letting out hot steam continuously. Absolutely unreal.


Kultaisen Kierroksen viimeinen pysäkki, Thingvellirin kansallispuisto, on luonnonkauneuden lisäksi historiallisesti merkittävä paikka, sillä siellä kokoontui Islannin ensimmäinen parlamentti, siellä pidettiin käräjiä ja rankaistiin rikollisia. Thingvellirin kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointiretkiä, monet hyvin helppoja ja lyhyitä päällystettyjä reittejä. Näkee siellä toki vesiputouksiakin sekä mielenkiintoisia kalliomuodostumia. Tetonisten laattojen kohtauspaikkaa merkkaa syvä rotko. Vietimme pari tuntia kuljeskellen rennosti helppoja reittejä pitkin.



The last stop of the Golden Circle, Thingvellir National Park, is also historically significant as well as known for its natural beauty. This is where the first parliament gathered, sentences were given and criminals punished. In Thingvellir National Park there are lots of different options for hiking, among them plenty of very easy short hikes along paved paths. As we are in Iceland, you are bound to see a water fall or two as well as interesting rock formations. The meeting place of the tetonic plates is marked by a deep gorge. We spent there a couple of hours enjoing easy relaxed hikes.
Kultainen Kierros on suosittu päiväretki Reykjavikista ja sen kyllä huomaa - joka puolella oli runsaasti turisteja. Se ei kuitenkaan millään lailla pilannut kokemustamme. Islanti oli kuitenkin tähän mennessä hemmotellut meidät ihan piloille uskomattomilla maisemillaan, josta syystä olimme ehkä hiukan vähemmän vaikuttuneita kuin mitä nämä paikat olisivat ansainneet.
The Golden Circle is a popular day trip from Reykjavik and that is pretty evident - all the places were rather crowded with tourists. That didn’t in any way ruin the experience, however. By now Iceland had spoiled us with so many incredible views though that we might have been slightly less impressed than what these places truly deserved.
Koska lentomme Kanadaan oli vasta seuraavana iltana, ehdimme vielä viettämään rentouttavan aamupäivän Sinisessä Laguunissa. Ai että olikin mahtava aamu. Epäröimme aluksi, kannattaako sinne Siniseen Laguuniin mennä - onhan se niin hirvittävän kallis (halvin mahdollinen lippu kuukausia etukäteen ostettuna 6100 ISK per hlö) ja kuulemma täyteen tupattu turisteja. Voin sanoa, että kokemus oli kyllä joka kruunun arvoinen! Menimme sinne hyvään aikaan, sillä klo 9:30 aamulla ei ollut ollenkaan jonoa. Ilma oli kuin morsian - noh, ehkä paholaisen morsian - tuttuun Islannin tapaan tihutti vettä ja viime oli jäätävä. Olipa ihanaa pulahtaa lämpimään veteen ja lillua siellä kaikessa rauhassa rentoutumassa. Vietimme Laguunissa pari tuntia nauttien täysin siemauksin tästä mahtavasta paikasta. Se oli loistava tapa sanoa hyvästit tälle ihmeellisen kauniille maalle. Kiitos Islanti, oli hienoa!
Blue Lagoon

As our flight to Canada was only the following evening, we still had time to spend a relaxing morning at the Blue Lagoon. Oh dear, how great was that! We had hesitated whether we should go to the Blue Lagoon at all - it is after all terribly expensive (the cheapest possible ticket booked months ahead cost 6100 ISK per person) and apparently too full of tourists. I can say that the experience was worth every kruna! The weather was typical of Iceland with drizzle and freezing wind and it was so lovely to stay in the balmy water, enjoying the bath. We spent a couple of very relaxing hours at the Blue Lagoon enjoying every minute of it. It was a fabulous way of saying good bye to this amazing country. Thank you Iceland, we loved it!
Silica masks in Blue Lagoon


Saturday, August 5, 2017

Jyrkänteitä ja vesiputouksia Etelä-Islannissa - Cliffs and Water Falls in South Iceland

Teimme nopean pysähdyksen Vikin kylässä. Mustista hiekkarannoistaan kuuluisa Vik on pikkuriikkinen, mutta pittoreski kylä, jonka maisemaa hallitsee mäen huipulla sijaitseva kirkko. Mustalta rannalta näkee mahtavia kivimuodostumia, mutta paremmat näköalat aukesivat seuraavasta kohteestamme Dyrholaeyn jyrkänteiltä muutaman minuutin ajomatkan päässä. Jyrkänteet ovat koti lukemattomille pesiville linnuille, kuten lunneille, jotka olivat tosin ihan liian pieniä, nopeita ja kaukana kuvien ottamista varten. Näimme kuitenkin muutamia hassunnäköisiä klovnilintuja suikkelehtimassa ilmassa. Paikalla oli melko lailla muitakin turisteja - parikin bussilastillista saapui paikalle samaan aikaan kuin me - mutta väki väheni, kun kiipesimme jyrkänteen huipulla olevalle majakalle asti. Se oli vaativa ja sangen kuvauksellinen kävelymatka.





We made a quick stop in the village of Vik, famous for its black sand beach. The village itself is tiny but very picturesque with a massive church on top of the hill dominating the landscape. From the black sand beach you can see cool rock formations in the ocean, but you get a better view of those in our next stop - cliffs of Dyrholaey a few minutes' drive away. The cliffs are home to innumerable nesting sea birds, including puffins. Unfortunately puffins were way too small, fast and far away for getting any half-decent pictures, but at least we got to see those funny-looking clown-like creatures dashing through the air. There were lots of other tourists, in fact two tourist buses pulled in around the same time that we arrived, but the crowds dispersed once we started the hike up to the top of the cliff with its lighthouse. It was a demanding but very picturesque hike with great photo opportunities.

Church in Vik


Vietettyämme pari tuntia Dyrholaeyssa jatkoimme matkaa kohti yhtä Islannin isoimmista ja komeimmista vesiputouksista, Skogafoss. Saapuessamme putoukselle väkeä oli kuin pipoa - tämä oli ehkä ensimmäinen kerta Islannissa, kun koin turistien määrän vähän liiallisena. Skogafoss on joka tapauksessa mahtava näky - valtavat vesimassat kuohuvat voimalla alas lähettäen vesipärskeitä yllättävän kauas. Mitä lähemmäksi putousta uskaltautuu, sitä enemmän kastuu. Putouksen viereen rakennettuja portaita (428 askelta) pitkin pääsee kiipeämään putouksen huipulle asti ja sieltä voi patikoida helppoa polkua pitkin jokea seuraten. Me kävelimme joen vieressä noin kilometrin verran kohdaten koko ajan uusia mahtavia maisemia, koskia ja pienempiä vesiputouksia toinen toisensa jälkeen. Sen pitemmälle emme enää lähteneet, vaan totesimme päivän olevan pulkassa ja ajoimme seuraavaan majataloomme, joka oli reissun parhainta hinta-laatuluokkaa: 8900 ISK per yö, johon kuului aamiainen.

Skogafoss



After a couple of hours in Dyrholaey we drove on towards one of the biggest and most beautiful water falls in Iceland, Skogafoss. When arriving at the falls it was rather crowded - probably the first time in Iceland that I felt it was a bit too busy for my liking. In any case Skogafoss is an incredible sight with its enormous masses of water gushing down with amazing force sending off a spray of water reaching surprisingly far. The closer to the fall you dare to go, the wetter you will get. Next to the fall there are stairs going up (428 steps) to the top where you can continue hiking along the river on an easy path. We walked along it for about a kilometre or so, coming across more and more gorgeous vistas all the time, rapids and smaller waterfalls one after another. That was it for the day and we headed to our next accommodation in South Iceland Guest House which proved to be among the best value accommodation on this trip: private room cost 8900 ISK including breakfast. 


Eivät ne mielettömät vesiputoukset toki siihen loppuneet. Vielä oli näkemättä Seljalandsfoss, joka oli onneksi alle 20 kilometrin ajomatkan päässä majatalostamme ja suuntasimme sinne heti aamutuimaan. Se oli hyvä ajoitus, sillä aamusta putouksilla oli vielä suhteellisen vähän turisteja. Seljalandsfoss on Skogafossia huomattavasti pienempi, mutta ei yhtään vähempää vaikuttava. Seljalandsfossin erikoisuus on sen takana oleva luola, jonka ansioista vierailija voi mennä kirjaimellisesti vesimassan taakse. Putouksen lähelle uskaltautuessa kastuu saman tien läpimäräksi ja viimeistään putouksen takana vesipilvi saavuttaa joka vierailijan. Korviahuumaavan pauhun ja jääkylmän vesipilven keskellä saa todella kokea vesiputouksen voiman.

Seljalandsfoss front and behind



There's more where those cool water falls came from, though. Our next destination was Seljalandsfoss which was luckily only about 20 kilometres away from the guest house, so we got there nice and early the following morning. It was good timing as there were not too many tourists yet. Seljalandsfoss is quite a bit smaller than Skogafoss but not at all less impressive. The interesting bit at Seljalandsfoss is that there is a cave behind the fall itself which allows the visitors to go literally behind the masses of water. As soon as you get close to the gushing fall you get wet and at the latest in the cave behind the water fall every visitor gets soaked to the bone. In the midst of the freezing cold water spray and the deafening roar of the fall you really feel the power of it.

Seljalandsfossin lähellä on lukuisia muitakin putouksia, kuten vähemmän tunnettu Gljufrabui. Gljufrabui on lähes kokonaan piilossa kallion takana ja sitä voi mennä ihailemaan kalliossa olevan kapean raon läpi, jos uskaltaa taiteilla joessa olevia isoja kiviä myöten. Sieltä lähdimme tallustelemaan ihan satunnaisesti ilman sen kummempaa suunnitelmaa pitkin ylöskiipeävää soratietä ja meidät palkittiin ihan henkeäsalpaavalla näköalalla rotkon pohjalla virtaavasta joesta ja olihan siellä toki vesiputouksiakin. Siellä oli mukava syödä piknik-eväämme ylhäisessä yksinäisyydessä, ei muita turisteja mailla halmeilla. Matkalla takaisin autolle eteemme osui vielä lauma juoksevia islanninhevosia, jotka sattuivat poseeraamaan oikein sopivasti mahtavaa taustamaisemaa vasten. Näky oli epätodellisen hieno ja ihan upea päätös päivälle.





Just next to Seljalandsfoss there are numerous other falls, such as the less-known Gljufrabui which is almost completely hidden behind a big rock. The only way to see it is to wind your way through the narrow gorge on the river stepping from one rock to another. From this place we started a completely unplanned random walk up a dirt road and got rewarded with a breath-taking view of the river down the deep gorge and wouldn't you know it - there were a couple of water falls as well. What a great place to have our picnic in absolute solitude, with no other tourists (or any other people for that matter, just sheep) anywhere to be seen. On our way back to the car we even encountered a herd of Icelandic horses running past with the surreally beautiful background of the falls. That was an unbelievable way to finish a wonderful day.